Kannabis (marihuana eli marijuana) eli hamppu on perinteinen viljely- ja rohdoskasvi. Yleisessä kielenkäytössä sanalla kannabis tarkoitetaan hampusta saatavia kannabistuotteita, joita käytetään pääasiassa päihteenä. Suomen lainsäädännöissä kannabis luokitellaan huumeeksi. Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on tiedeyhteisössä ja ennen kaikkea politiikassa kiistanalainen kysymys.
Kannabiksen vaikutus elimistössä perustuu sen psykoaktiivisen aineosan, delta-9-tetrahydrokannabinolin (THC), sitoutumiseen kannabinoideja tunnistaviin reseptoreihin. Sitoutuessaan kannabinoidireseptoreihin THC aiheuttaa elimistössä sarjan biokemiallisia reaktioita, jotka saavat aikaan esimerkiksi kiputunnon lieventymistä, ruokahalun lisääntymistä sekä huumaavia vaikutuksia.
Kannabiksen huumevaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin kannabinoideihin, joita on erityisesti emikasvin kukinnoissa sekä miedompina pitoisuuksina kasvin lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja hasisöljyä, kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan marihuanaksi.
Kannabis on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. YK:n arvion mukaan vuonna 2006 noin 162 miljoonaa ihmistä 176 maassa käyttää kannabista. Käyttäjien määrä on viime vuosina ollut kasvussa.Eurooppalaisista 15–64-vuotiaista karkeasti noin 20 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Eurooppalaisista 15–34-vuotiaista kannabista on kokeillut keskimäärin maittain 9–45 %, valtaosan maista jääden välille 20–35 %.[4] Suomalaisista 15–64-vuotiaista 12,4 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Suomalaisista 15–24-vuotiaista kannabista on kokeillut ainakin kerran 25,2 %.
Keskusrikospoliisin vuonna 2007 tekemän arvion mukaan Suomessa on hamppuviljelmiä 10 000 kodissa. Valtaosa viljemistä on pieniä 5–15 kasvia käsittäviä. Suomen kannabisyhdistys arvioi vuonna 2009 kotikasvattajia olevan jopa 20 000.